Pimeä Tyyli

Pimeä Tyyli kuoli

2010-08-02T12:06:00.003+03:00

Ja viimein on kaikki saatu toisaalla valmiiksi, eli uusi blogi, olkaatten hyvät:

(Blogiin pääset klikkaamalla kuvaa.)

Kiitos kaikille Pimeän Tyylin lukijoille! Minä jatkan asiaa tuon edellämainitun linkin takana. Saa seurata. ;>

Väliaikatietoja

2010-06-17T21:50:00.003+03:00

Moi!

Pimeän Tyylin taival alkaa olla loppumetreillä. Totesin, että tätä on vaikea pitää yksin yllä, koska koko blogi sai ideansa ja voimansa meidän kahden ihmisen (joista toinen jo jätti blogin jokunen aika sitten) yhteistyöstä. Tuntuu, etten yksinäni ole kunnolla edes blogin nimen takana, joten on parempi siirtää itsensä johonkin toiseen bloginurkkaukseen.

Tämä toinen bloginurkkaus on tosin vasta tekeillä (:D), eli ilmoitan osoitteen myöhemmin. Toivottavasti ootte kivoja lukijoita ja jatkatte myös tulevan blogin seuraamista entiseen malliin. ;>

Ei kai tässä muuta, jatkan nyt uuden blogin ulkoasun pykäämistä, että saadaan sekin maailma joskus pyörimään. Viettäkäähän te muut kivaa kesää sillä välin!

Put de lime in de coconut.

2010-06-06T21:23:00.000+03:00

Viime päivät ovat kuluneet kavereiden valmistujaisten ja näkemisien ohella sisällä istuessa ja tv:n ruutua tuijottaen. Syy siihen on nykyinen kykkimispaikka, eli Tapsala ja kavereilta lainaan saatu Alan Wake -peli.
...Korjaan: Alan Wake -pelin Limited Edition. Kamera jäi kotiin, joten kuvaa hienosta pakkauksesta ei valitettavasti ole. Niin ja sinne pelin omaan kotiin päin terkkuja: oon suojellut pakkausta niin kuin lupasin! Käärin sen matkan ajaksi muovipussin lisäksi myös pipon sisään. :D

Itse en ole peliä yhtään pelannut, mutta istunut kyllä tiiviisti sohvalla ja pitänyt sitäkin tiiviimmin kiinni Tapsan kädestä tai jalasta tai kaulasta (en tukehduttamiseen asti kuitenkaan).
Vaikka onkin pelottanut aina painajaisiin asti, tykkäsin pelistä todella paljon ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille.

Kuluneen viikon perusteella suosittelen Alan Waken lisäksi myös seuraavaa:

* Super Mario World -peliä (Alapuolella musiikkia ko. pelistä.)

* Zombieland-elokuvaa:

* Harry Nilssonin Coconut-viisua (bongattu Alan Wakesta!)

Muutaman päivän päästä sijainti on taas kotoisimmilla alueilla. Eiköhän siinä vaiheessa tule postauksiakin enemmän. ;>

Vähän ulkoiltiin

2010-05-29T14:22:00.007+03:00

Toinen kissoistani on tullut välillä vilahtamaan kuvissa (esim. tässä postauksessa), mutta toinen on pysynyt piilossa tähän päivään asti. Seuraavat kuvat ovat ~parin viikon takaa, kun viimeksi tulin Tapsalasta ja hain kissat hoitopaikasta kotiin. Hoitopaikan takapihalla oli hyvä testata lainavaljaita ja toinen minun armaista lapsista ei vihannutkaan niitä, kun pääsi ulos keskittymään kaikkeen muuhun ihmeelliseen!

Ekana syötiin hirveä läjä ruohoa ja saatiin äitiltä lempinimi: Lehmä.

Sitten kiinnostuttiin muustakin pihan ympäristöstä.

Lopulta säikähdettiin naapuripihalle tullutta koiraa ja mentiin sisälle mahdollisimman nopeasti.

Ollaan tuon positiivisen kokemuksen siivittämänä käyty pari kertaa omankin kerrostalon pihassa ihmettelemässä sillä tuloksella, että kyseinen neiti istuu nykyään joka ilta ulko-ovella naukumassa. TAHTOO ULOS.
Elä huoli, hani, mennään heti kun ulkona on sellainen ilma, että sinä et siitä hätkähdä. Eli ei vesisadetta.

Täältä löytyy kaikenlaisia suurenmoisia uutisia.

2010-05-24T11:19:00.005+03:00

Tässäpä minua viime viikolla viihdyttäneet katsottavat ja kuunneltavat myös teille testattavaksi tai fiilisteltäväksi tai epätykättäväksi tai VANHA.

Tuomas Skopa - Suurenmoisia Uutisia

Au Pair - Marjaana

Kaksi ensimmäistä esiintyivät Jyväskylän Yläkaupungin Yössä. Tykkäsin paljon, vaikka ei ehditykään nähdä Tuomas Skopaa ihan alusta asti.

Seuraavan rainan, eli Dead Snow:n katsoin eilen toista kertaa, kun luokseni tuli pari kaveria pizzaamisen ja leffaamisen merkeissä. Tällä kertaa kykenin katsomaan leffan napisematta siitä, kuinka epäzombimaisia elokuvan hahmot ovat, koska toinen kavereistani antoi erittäin hyvän selityksen: ne on revenantteja!

Hyvää vuoden viimeistä kevätviikkoa kaikille!
(Mulle opetettiin ala-asteella, että kesä alkaa virallisesti kesäkuussa. En ole halunnut antaa viime viikkojen helteiden sotkea sitä ajatusta, vaan oon koko ajan pitänyt mielessä, että vielä on kevät!)

Takkutukan uudistus.

2010-05-18T21:40:00.008+03:00

Blogitauko jäi odotettua pidemmäksi, vaikka kotiin tulin jo kaksi viikkoa sitten. Täälläkin on tosin ollut omat puuhansa. Yritykset todistaa, että juuri minä olen kaikin puolin sopiva ja täydellinen tiettyihin asioihin on vienyt kaikki mehut. Tullut jauhettua niin paljon itsestään, että blogiin ei ole jaksanut samaa asiaa tehdä. Joku raja se on itseilmaisullakin! Tai jotain.

Voin kyllä tunnustaa, että viimeisin kulunut viikko on ollut blogiton ihan siitä syystä, että olen joka päivä keksinyt jotain parempaa tekemistä ja "sitä blogia voi päivittää sitten huomenna..."

TÄNÄÄN ON EILISEN HUOMENNA.
(Eli päivitys, olkaa hyvät.)

Viime viikolla värjäsin eli tein värinpoiston tukkaan ja katsoin siinä samalla tähän asti välttelemäni Sinkkuelämää-leffan ihan vain silkasta hömpän riemusta. Valitettavasti kyseinen hömppä ei tuottanut riemua, vaikka muutamassa kohdassa nauroinkin ääneen, mutta tukka sen sijaan vaaleni toivottua paremmin.

Oletin, että lähes mustan värin poistaminen takuista olisi vaatinut monta värjäyskertaa, mutta ilmeisesti ei. Takkujen värin lopputulokseen olen oikein tyytyväinen ja aion pitää tukan jatkossakin saman värisenä, paitsi tuo iloisen kellertävänvaalea epätakkuisa otsatukka saa luvan värjäytyä takkujen väriseksi. Yritin jo värjätä sitä tummemmaksi, mutta sillä tuloksella, että tukka muutti sävyään iloisen kullan-/oljenkeltaiseksi. No, parin viikon päästä uusi yritys. Kuvia nykytukasta aiemmin!

Pimeä Tyyli kokee muuten lähiaikoina muutoksia. Eräästä pienestä asiasta olette sen jo ehkä huomanneet. Jatkoa seuraa, kunhan suunnitelmat saadaan valmihiksi ja blogielämä taas tasaiseksi. Käytännössä siis tauko loppuu tähän, postauksia tulee pari kertaa viikossa ja tulevat muutokset ovat virallisesti voimassa vasta siinä vaiheessa, kun blogin ulkoasu on uudistunut. Palataan. :)

Maailma Pohjois-Karjala.

2010-04-26T16:59:00.000+03:00

Terveisiä Tapsalasta! Kävin tänään ruokakauppailun yhteydessä kirjastossa ja löysin kivaa luettavaa.

Parasta on kuitenkin majatalo ja sen isäntä! Seuraava kuva kertoo hyvin paljon, miksi.

On muuten sen verran menoa tällä viikolla, että Pimeän Tyylin päivittely jää taas vähän vähemmälle, mutta ei kuitenkaan joudu unholaan. Palataan!

Mau.

2010-04-23T23:04:00.006+03:00

Tässä Rocketboom-videoblogin katsaus Chatrouletten maailmaan:

EDIT: South Park kertoo asiasta myös!

(Halukkaille Wikipediallista lisätietoa Chatroulettesta täällä.)

Chatroulette ei minuun juurikaan iske, mutta sen sukulainen Kittehroulette saa varmasti jatkossakin vierailuja ruudun tältä puolen. Mau. :3

Taas jälleen kerran.

2010-04-22T22:53:00.007+03:00

Eilen olin taasen Lutakossa käymässä, jossa oli Pimp my gig -ilta, volyymi kolme. Keikalla soitti Jyväskyläläinen Nancy ja taustalla pyörineistä videoista vastasi Vj MetaMystik. Olipahan muuten mukavia ne visuaalisuudet! Nancystä mulle tuli kaiken Lapkomaisuuden lisäksi mieleen myös The Crash ja vähän PMMP:kin. Syytän tästä bändin syntikkaääniä.

Kävin eilen vaihteeksi myös kirpparilla, ja sinne taas upposi muutama pennonen... Mutta ne kaksi hametta ja se yksi kiva levyisä, jota en ole vielä mistään muualta ehtinyt hankkia veivät voiton! Hameet esittelen myöhemmin, mutta kirpparilta löydetyn levyn saatte tekin tavata jo nyt.

Taustalla keikalta ostettu Nancyn Metal Machine Thunder -demo, etualalla kirpparilta löydetty Stam1nan Raja.

Nyt löytyy levyhyllystä ne kaikki Stam1nat sitten. En ole yhtään kuunnellut tuota Rajaa vielä, ja vähän jännittää, että miltä se kuulostaa omaan korvaan. Olen kuullut kahdelta musiikkimakuläheiseltä tyypiltä sen verran ristiriitaisia kommentteja, että mulla ei ole oikeastaan mitään mitä odottaa. Hyvä vaan! Kerrankin näin, vaikka kyseessä on jo vähän vanhempi levy ja siitä/sitä olisi voinut odottaa kuulevansa maailmalla paljon enemmän. Hauskaa olla näin myöhäinen musiikkiherännäinen. :D

Dude looks like a lady! / Girl, you'll be a woman soon... Ja muita sellasia juttuja.

2010-04-22T00:25:00.008+03:00

Ihan ensimmäisenä päivän asu kaupungilla pyöriessä, joka toivottavasti pohjustaa tulevaa ihmettelyä edes jonkin verran. Ei kuvan turbovatsan tai villatakin helman hassun asennon vuoksi, vaan minun tyyliä noin yleisesti ajatellen.

* Pipo Tapsan vanha
* Huivi kirpparilta
* Takki H&M
* Villatakki H&M
* Minihame kirpparilta
* Sukkahousut, öö...
* Villasukat vanhempien luota
* Halpistennarit Prisma
* Laukku Globe Hope

Viime merkinnässä olin vähän ihmeissäni eräästä naisellisesta ostoksesta. Näitä en oikeasti uskonut hankkivani hetkeen, vaikka Tapsalle tuossa joku aika selittelinkin, että "ihan varmaan viimeistään kahden vuoden päästä hankin sellaiset, kun oon tykästynyt niihin niin paljon viime aikoina!"

No, nyt ne sitten on hankittu (kahden viikon, eikä kahden vuoden sisällä ennustuksestani)...

...KORKOKENGÄT.
(Ihanat kauniit nätit tui tui.)

Jos mun jalasta on joskus jotain pituutta tuovaa kenkää löytynyt, ne on olleet tasaisia läskipohjakenkiä eikä tuollaisia päkijäntappajahirmuja. En ole edes ennen katsellut korkkareita kaupoissa yhtään. Nykyään niillä (tosin vain harvoilla ja valituilla) tuntuu olevan kauneutta tuova sädekehä ympärillään ja ne sanoo, että "voisin melkein kuulua sun kenkäkokoelmaan, hih!"
Kaverikin reagoi ostosuutisen kuullessaan juuri oikealla tavalla, eli huudahtaen innostuksen ja ihmetyksen sekaisin tuntein: "Mitä?!"

Korkkarit löytyivät muuten Citymarketista 25 €:n alennushintaan. Samaan syssyyn löytyi myös viiden (!) euron hintaiset ballerinaterveyskengät, jotka toivottavasti pelastavat jalat sen jälkeen kun ne on tuhottu noilla koroilla.

Toinen terveyskenkä näyttää lirkuttelevan korkkareille.

Tulin tänään muuten siihen tulokseen, että mun olisi varmaan ihan hyödyllistä pitää muutaman viikon kirpputoritauko. Moiset syövät kaikki minun rahat! Tosin millä jutuilla... hee.

Sunnuntain saaliit

2010-04-20T23:57:00.002+03:00

Sunnuntaina oli kivaa. Kerrankin pystyi ilman mitään huolia ostamaan levyn pelkästään kannen perusteella, koska tietää, että kyseessä on hyvä bändi, eikä varmasti tule pettymään (levykaupassa tuntemattomien bändien kanssa tätä on vähän turhan jännittävää harrastaa). Tämä siis Paprika Korpsin keikan jälkeen bändin myyntipöydän ääressä. Mukaan estetiikkasikailun jälkeen lähtivät seuraavat levyt:

(Siltä varalta, että jäi epäselväksi, kuvassa ovat levyt nimeltä Telewizor ja Magnetofon.)

Tykkäsin hirveästi siitä, että bändillä ei ollut mukanaan ketään erillistä roinanmyyntityyppiä, vaan bändin jäsenet siirtyivät suoraan lavalta kaupustelijoiksi. Mahtavaa tuollainen jaksaminen! Ei se lavalla palloilu kuitenkaan mitään maailman kevyintä puuhaa ole.

Itsellä olisi myös muutama epäkevyt homma hoidettavana, mutta niiden vastapainoksi olen jo etukäteen (köh) pompannut hämmentävän tyttömäisille... tai no oikeastaan naisellisille vesille. Tästä lisää huomenna!

Ensikohtaaminen Paprikajoukkojen kanssa

2010-04-18T17:08:00.004+03:00

Muutaman tunnin sisään suuntaan nokkani Jyväskylän Lutakon suuntaan. Illan ohjelmassa tiedossa "The Heavy Reggae Travellers" (lukee bändin MySpace-sivustolla), eli puolalainen Paprika Korps. Itselle ei muutamaa viisua tutumpi bändi ole, mutta niin paljon kiinnostaa ja niin paljon hyvää on monelta ihmiseltä kuullut, että keikan kautta on hyvä aloittaa kunnon tutustuminen bändin maailmaan.

Niin ja edelliseen merkintään liittyvää asiaa... Pienen tutkimuksen mukaan tietokoneeni muistikortinlukija ei edelleenkään toimi, mutta usb-portti toimii kuitenkin noin 67,56% niistä kerroista, kun olen kameran johdon koneeseen tökännyt. Eli voiton puolella ollaan ja kohta päästään taas bloggaamisen makuun internetin tällä nurkalla! Sitä ennen kuitenkin keikkailunautintoja. Ja ehkä vähän niitä kavereitakin siinä samalla.

Ollaan vielä!

2010-04-16T16:36:00.002+03:00

Moioi. Voin varmaan myös tässä itseni puolesta sanomisen ohella sanoa myös Mairan puolesta, että kyllä, elossa ollaan. Hirmuinen kiirus on vaan ollut ja viime päivinä eteen on tullut muutama ärsyttävä tekninen ongelma kuvien kanssa. Eli siis tietokoneen muistikortinlukija ei toimi, eikä se usb-porttikaan ole ollut kovin ystävällinen kuvien siirtämistä kohtaan. Ärr! Asia selvittämössä.

Suunnitelmissa on palata mahdollisimman pian tänne Pimeän Tyylin maailmaan. Vähän on jo ehtinyt ikävä tulla.

Odotellessa meidän Keski-Suomen tyttärien blogiutumista voi siirtää katseet muuallekin, ettei ihan tylsisty. Meinaan, Look at this fucking hipster!

Ja jos ei pelkät paikallaan olevat kuvat kiinnosta, niin South Park toiminee myös. Oletettavasti.

Pienuus ihmeellisissä asioissa.

2010-04-06T13:19:00.008+03:00

Täällä Tapsan luona yksi suuren suosion saavuttanut peli on nimeltään Munchkin. Tarkemmin sanottuna sarjan korttipeleistä löytyvä merirosvoteemainen Munchkin Booty. Tapsan kavereiden luota löytyykin sitten varmaan kaikki muut sarjan korttipeliversiot mitä olemassa on.

Eilen telkkaria tapittaessa kuului eräästä ohjelman mainoksesta lause: "And you can meet my little munchkin, too." Tapsa rupesi pohtimaan, että mitä se munchkin oikeastaan sitten tarkoittaakaan. Seuraavan vastauksen tarjosi Sanakirja.org.

Ja nyt sitten. Kohdat kolme ja viisi. Mikä oli?

Wikipedia kertoo:

"Fortunately for Munchkins, though, they don't suffer from the many spinal problems that are typically associated with those types of canine breeds and that is because cats' spines are physically different from those of a dog, therefore making the Munchkins more suited to the short legs."

Tästä edes vähän huojentavasta tiedosta huolimatta en pysty vähään aikaan sulattamaan sitä faktaa, että tällaisia kissoja on olemassa. Ja että niitä vielä kasvatetaankin. "Arglrribsbjkldsklsd!" kattaa sopivasti aivotoiminnan tämän asian tiimoilta. Katsokaa nyt sitä!

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

"Pieni" mukiongelma

2010-04-03T20:30:00.000+03:00

Köh köh, "päivitän viimeistään huomenna", köh köh. No, kiirettä on pitänyt ja sitä rataa. Leikitään, että tänään on yhä torstai.

Monta kertaa olen täällä esitellyt erilaisia mukejani, yleensä ne on vaan olleet niitä tykätyimpiä. Tänään siis esittelyssä yksi ei-niin-kiva.

Ei-niin-kiva on kyllä huono sana, koska kyllä tuo muki on kiva... mutta siihen se sitten jääkin. Se ei tuota erityistä riemua löytyessään mukihyllyltä. Enemmänkin sen kanssa tulee ajatus: "Ai niin, tää." Kuviointikaan ei erityisemmin iske.
Miksi se sitten pyörii vieläkin hyllyssä?

Hävettää tunnustaa, että en viitsi poistaa tuota mukia kokoelmistani sen merkin takia. Monta kertaa asia on mielessä käynyt, mutta sitten: "Se on kuitenkin Marimekkoo..."

Päätin kyllä viime yönä mukia pohtiessani, että kohta on sen aika lähteä. Mutta vasta siinä vaiheessa, kun ostan jonkin vähän kalliimman mukin. Kun viimeksi kävin Marimekon myymälässä ostamassa tässä postauksessa esitellyn mukin, jäi sinne hyllylle eräs toinen vielä kutkuttamaan. Aika paljon. Toisaalta olen myös bongannut erinäisten kauppojen ja markettien hyllyiltä yhtä Arabian sarjaa, joka on niin kaunista että! Ja sitten on tietenkin se Seura-lehden teettämä, Tomi Putaansuun suunnittelema rakkauspöllömuki, joka kummittelee lähes joka päivä mun päässä. Pidän Putaansuun piirtotyylistä valtavasti, ja se yhdistettynä maailman parhaimpaan eläimeen... Tahtoo! Tuo muki on vaan ihan pirun hintava, varsinkin postikulujen kanssa. Muttakun tahtoo! Haluu! Eikä osaa kunnolla ajatella hintaa tuollaisen tuotteen äärellä! Ää!

Menossa jälleen

2010-03-31T09:23:00.003+03:00

Heippa taasen. Kirjoitan nyt pikaisen ilmoitusmerkinnän tässä välissä. Piti jo eilen päivitellä, mutta kauhean kiireen ja toimimattoman tekniikan vuoksi ei kyennyt. Är.
Enivei, suuntaan nenäni jälleen kerran sinne suuren ja mahtavan Pohjois-Karjalan suunnalle pääsiäisen ajaksi ja voi mennä hetki, ennen kuin päivityksiä taas tulee. Hetki tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että viimeistään huomenna saatte lukea kuulumisia. Ei mikään tuhottoman pitkä aika siis. ;)

Sinnitelkäähän tekin siihen pääsiäislomaan (eli pidennettyyn viikonloppuun) asti. :)

Kipeilymusiikia

2010-03-29T18:33:00.006+03:00

Kipeily ja sen aiheuttama koomailu jatkuu edelleen. Onneksi musiikkia voi fiilistellä sängynpohjalta käsin.

Yhden lempibändini, Red Hot Chili Peppersin alkutuotantoa. Mahtava viisu.

Chilipippureista on helppo aasinsiltailla Ataxiaan molempien bändien kitaristin, John Fruscianten siivittämänä. Ataxiasta Wikipediatietoa täällä. Itse tykkään ihan hirveästi.

von Hertzen Brothers on bändi, jonka mainitsen ensimmäisenä, jos lempibändejäni udellaan (hyvänä kakkosena tulee aikaisemmin tässä postauksessa mainittu RHCP). Hertzenit kytkee aivoissa päälle kaikki fiilistely-sanan parhaat puolet, mikä omalta osaltani tarkoittaa käytännössä päänsisäistä maailmanluokan onnellisuutta. Ei sitä aina kykene käsittämäänkään, eli itku on useasti tullut.
Linkittämäni River on yksi biisi, joka aiheuttaa usein yllämainittuja tuntemuksia vahvimmillaan. Joka kerta se pärisee yhtä paljon kuin aina ennenkin.

Seuraavaksi gallup: Mitä lempibändejä lukijoilla on? Entä mitä fiilistelybiisejä? Ja mitä mieltä olette linkittimistäni bändeistä/viisuista?

Purple Sunday

2010-03-28T18:41:00.003+03:00

Jälleen kerran vietän muutamia tulevia päiviä mustikkakeiton, keltaisen Jaffan ja teen kanssa. Mahatauti iski taas. Eihän siitä edellisestä kerrasta taida ollakaan kuin vähän päälle kuukausi?

Päivän teemuki! Löysin sen kirpparilta suunnilleen vuosi sitten ja ihastuin sen kummallisiin väreihin. Ei yhtään sellainen, mitä minulla normaalisti olisi! Edelleenkin pidän tuosta sen verran paljon, että se on viimeisten poistettavien mukien joukossa, kun pitää seuraavan kerran raivata uudelle mukille lisää tilaa.

Sain uuden kissan äidiltä tuliaisiksi tänä viikonloppuna järjestetystä Elämysviikonloppu-messutapahtumasta. Kissa tuo mieleen Coralinen yleisen synkkyytensä ja nappisilmiensä takia, joten kutsun sitä The Other Catiksi. Nyt tuli vain pieni kriisi avaimenperän suhteen, mutta suunnitelma A on onneksi jo valmiina odottamassa toteutumistaan.

Hyvää sunnuntaita kaikille! Toivottavasti olette onnistuneet välttymään suuremmilta kipeilyaalloilta.

Kokeellista keittiötä

2010-03-27T17:37:00.002+02:00

Noin kuukausi sitten yritin tehdä sarvia menestyksellä x. Tänään oli uuden kokeilun paikka. En kyllä hakenut niitä mummolasarvia mitä tuossa edellisessä merkinnässä, vaan päätin testata toista ohjetta ja keksiä täytteen kotoa löytyvistä (kaappiin unohtuneista) aineksista.
Itse sarvien ohje löytyy Hellapoliisista. Alla Liemen täyteohje.

* Purkillinen (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
* Pieni purkki (185 g) herkkusieniä
* n. 5 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja (mausteöljyssä tai kuivattuna)
* Puolikas porkkana raastettuna
* Pippuria
* Basilikaa

Laita tuorejuusto astiaan, jossa siihen on helppo sekoittaa muut aineet.
Kuori ja raasta puolet porkkanasta. Syö toinen puoli ja lisää porkkanaraaste tuorejuuston joukkoon.
Pilko pieniksi paloiksi herkkusienet ja aurinkokuivatut tomaatit. Heitä nekin tuorejuuston sekaan.
Sekoita aineet italiansalaattia muistuttavaksi tahnaksi.
Tarkista maku ja pohdi, haluatko mukaan lisää mausteita vai et. Jos juu, niin lisää joukkoon itse määritelty ripaus pippuria ja basilikaa.
Laita seos jääkaappiin maustumaan taikinan teon ajaksi. Kun kaikki on taikinan puolesta valmista, levitä seosta ohuelti taikinasektoreiden leveämpiin päihin ja rullaa sarviksi. Jatka alkuperäisen ohjeen mukaan.

Valmiista sarvista ei ole kuvia, koska kameran akku huuti yllättäen tyhjyyttään. Mutta ne sarvet ihan sarvilta näyttää ja täytekin onnistui. Suosittelen. :)

Vielä siitä torstaista...

2010-03-27T01:03:00.003+02:00

Valitan, että kirjoituksen postaaminen venähti näin myöhään. Tuli odottamattomia menoja ja puhelimessakin piti roikkua vähän. Hoh.
Nyt on kuitenkin se hetki sulateltu torstain keikkaa ja voin hyvällä omallatunnolla myös sanoa jotain: loistavaa! Hehkutuksen määrä voisi olla todella suurta, jos muitakin sanoja löytyisi. Vaan ei löydy, joten tässä lupaamani materiaesittelyt torstailta.

Ensimmäisenä kirpparilta ostetut roinat, jotka onnistuin kasaamaan jostain hämärästä syystä melkoisen indie-emo-tyyliin. Oevoe.

Vasemmalta alkaen valkoinen hupullinen t-paita lörökukkakuviolla. Helppo paita kesälle!
Keskellä puna-valkoinen huivi ja mustat puuhelmet. Omistan jo yhden tuon tyyppisen huivin, mutta se on ollut vähän liian kirkkaan punainen/valkoinen minun makuuni. Nyt löytyi sitten parempi versio, ja vanha huivikin sai jo tulevan kotipaikan erään ystäväni luota.
Oikeassa alareunassa harmaa, melko epämääräisen muotoinen neuletakki. Lirtti-/lörttöneule on kai se termi, jota yleisesti (tai ainakin blogeissa) tuosta käytetään. Olen hetken aikaa haaveillut harmaasta neuletakista, joten tuo oli tervetullut löytö. Vielä tosin olisi haussa se ihan perus-perus harmaa neule, jota varten pitää varmaan suunnistaa jonnekin Hennes&Mauritzin suuntaan... No, kaikki ajallaan.
Taustalla pilkistävä kuva ei liity kirppariostoksiin, mutta eiliseen hyvin vahvasti sekin. Ei välttämättä ole kovin vaikea arvata! Jatkakaa vaan lukemista, lopussa se kiitos seisoo. Tai jotain.

Hennesistä puheenollen, kävin etsimässä kyseisestä puljusta kevättakkia itselleni. Ja sellainen sitten löytyikin. Vielä kymmenen euron alennuksella, siellä kun ilmeisesti on joku tarjoushässäkkä menossa. Eli kaikki takit -10 e. Alun perin mulla oli haaveena tällainen takki (noista kahdesta tummanharmaa), mutta se ei näyttänyt yhtään kivalta hameen kanssa, ja minä taas en käytä juuri mitään muuta kuin hameita. Päivän asu kertoo hyvin uuden takin yhteensopivuudesta hameiden kanssa.

* Musta 3/4 hihainen paita kirpparilta (H&M)
* Vihreät muovihelmet kirpparilta (ostettu eilen)
* Vihreä puuhelmikoru Mairalta
* Vihreä kukallinen hame pihakirpparilta, myyjän itse tekemä
* Mustat sukkahousut ikivanhat
* Ruskeat villasukat kirpparilta

SEKÄ
* Harmaanvihreä takki H&M
* Huivi Fiorella

Ja sitten se ensimmäisen kuvan tausta-arvoituksen vastaus:

Oli niin parhautta ja oli niin mielettömän hieno paita, että oli pakko.

Tästä tuskin tarvitsee mainita erikseen?

Nyt nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!

Eilisen pörinäpäräytys

2010-03-26T13:51:00.004+02:00

Eilen pörisi ja päräytti sen verran lujaa, että saatte hetken aikaa odotella päivän materiapostausta ja yrittää muutaman Youtube-videon avulla ymmärtää, miksi jäin ensimmäistä kertaa elämässäni sanattomaksi keikan jälkeen.

CHURCH OF MISERY(JPN), FLESHPRESS @ Tanssisali Lutakko TO 25.3.

Lämppäri Fleshpress. Podin aikamoista pörinäoloa ja teki mieli teetä.

Pääesiintyjä Church of Misery. Nautinto 12345+!

Edessä tummempi elämä

2010-03-24T20:43:00.007+02:00

Otsikon synkkyydestä huolimatta itse elämänlaatu ei tavallista synkempää ole. Eilen vaan sattui pieni kömmähdys hiusvärin osalta. Vähän siitä edellisessä merkinnässäni vihjailinkin.

Oikeanpuoleisessa kuvassa tukka ennen värjäystä, vasemmanpuoleisessa värjäyksen jälkeen. Ja nyt mokan selitys, jonka jaoin myös muutamalle ihmiselle tänään: "Mun logiikka oli ton hiusvärivalinnan kanssa tosiaan se, että voin ostaa astetta tummemman ruskean, koska mulla on alla toi oranssi, joka vaikuttaa lopputulokseen punertamalla sitä väriä. Ei se sitten ihan niin toiminukaan..." Tarkoituksena oli siis saada suklaanruskea tukka, mutta maailman parhaan kemistin logiikalla siitä tulikin lähes musta. Hups.

Mitään erityistä kriisiä ei kuitenkaan ole, lähinnä on vaan naurattanut koko juttu. Tuo väri kulahtaa ajallaan ja sitten siihen voi heittää vaikka jotain punasävyistä päälle, että sitä saa sinne ruskeaan päin. Tai sitten voi tykästyä tummempaan meininkiin aika runsaasti ja pohtia, että kyllä sen kanssa voisi viettää yhdessä vähän pidemmänkin ajan...

Uusia ja vanhoja lautasia

2010-03-23T22:53:00.001+02:00

Kaapissani on yli kolmen vuoden ajan pyörineet kivat, mutta tosi epäkäytännölliset lautaset. Liian suuret ja liian matalat. Ei sopivat ruokien kastikkeille. Pizzalle kyllä mitä mainioimmat!

Ei-ihan-parhaat lautaset.

Perjantain kirpparireissun yhteydessä bongasin muiden löytöjen lisäksi keltaiset 70-luvun tyyliset lautaset, jotka jäivät vähän mieleeni kummittelemaan. En silloin vielä ostanut niitä, koska ajattelin, että kyllähän mulla nuo ruskeat jo on. Tänään tuli kuitenkin sen verran iso kupla otsaan noiden isojen lautasten tiskaamisen ja astiakaappiin tunkemisen osalta, että päätin lähteä katsomaan, vieläkö ne perjantaina myynnissä olleet lautaset olisivat hyllyssä.

Ja siellä ne vielä nökötti! Kuusi kappaletta niin karun näköistä lautasta, että multa pääsi rakastunut huokaus, kun näin ne uudelleen. Huomatkaa myös päällimmäisen lautasen yläkulmassa oleva hintalappu: 1 e! Kuuden euron lautassetti ei ihan kamalasti kukkaroa tyhjentänyt ja vielä jäi varaa loppukuun ruokiinkin. Satuin vielä bongaamaan lautasten pohjasta vuosiluvun: 1971. Se onnellisuuden sitten nostikin kattoon asti.

Myöhemmin illalla onnellisuus hieman hiipui erään epäonnistuneen ostosvalinnan vuoksi, mutta asiaa hetken sulateltuani totesin, että eihän se olekaan kuin hieman. Salaa itse asiassa jo hieman tykkään tästä. Aiheesta lisää huomenna, pysykää kuulolla. ;>

Ei mun ihan oikeesti pitäny...

2010-03-22T21:56:00.001+02:00

...muttaku kävelee Prismaan väärästä päästä ja vilkaisee levytarjouslaarit, niin helposti siinä unohtuu, mitä sieltä kaupasta oli oikeasti hakemassa (kiitos kaunis ostoslistalle).

Tuli ihan kriisi levyjen valinnan suhteen, siellä kun olisi ollut myös Deep Purplea samanlaisessa paketissa, enkä osannut päättää, kumman valitsisin. Piti siis soittaa Tapsalle, jolta tulikin se parempi ja ratkaiseva vastaus: "Stevie Ray ei oo niin tuttua kuin Purple." Oikein. Stiivireitä en tunnista kunnolla kuin sen kaksi (tunnetuinta) viisua ja kyllä ne kaksi viisua on jo aika pitkään sanoneet, että enempikin tutustuminen olisi tarpeeseen.

Tutustukaahan tekin, ömm, ei-tutustuneet. Tässä yksi tunnetuimmista kipaleista:

Vielä en ole kumpaakaan levyä ehtinyt kuuntelemaan, mutta innolla odotan niitä muitakin blues-ralleja, mitä Stevie Rayn tuotantoon kuuluu. Jakaako kukaan lukijoista mielenkiintoa kyseisen herran musiikin suhteen?

Huivinsyömä

2010-03-22T17:47:00.006+02:00

Tänään päälläni nähtävissä seuraavaa:

* Keltainen t-paita Seppälä
* Huivi kirpparilta
* Hame kirpparilta (Indiska)
* Keltaiset sukkahousut H&M (hienosti kuvasta näkyykin se väri...)
* Villasukat kummitädin tekemät, saatu siskolta

Huvittavaa oli se, että en tajunnut huivin olemassaoloa kuin vasta siinä vaiheessa, kun katselin siirrettyjä kuvia koneelta. Enkä ole vieläkään saanut selville, missä vaiheessa koko huivin olen kaulaani vetäissyt! Epäilen vahvasti, että se on salakavalasti jo yöllä luikerrelut eteisestä muiden huivien seasta varmistaakseen paikkansa päivän asun yhteydessä.

Näpertelyn ystäville

2010-03-20T18:36:00.003+02:00

Jos lauantai-ilta kuulostaa paremmalta kotona istuen kuin yöelämässä viettäen ja tuntuu siltä, että haluaisi kokeilla jotain uutta ja kuitenkin ehkä vähän siihen olueen liittyvää, kannattaa harkita seuraavaa.

Oma pieni paperinen kaljatuoppi! Tuitui. Ohjeen löydät täältä.

Tuoppi ja paljon muutakin paperista näperreltävää pelkällä leikkaa-liimaa-periaatteella on löydettävissä Paperkraft.net -nimiseltä sivustolta. Itse olen tuolle sivustolle ihan myyty, vaikka harvemmin sieltä oikeasti tulee tulostettua mitään (varsinkin nyt, kun koko tulostin on ihan rikki). Pienoismallit on vaan niin kivoja, ja erityisen kivojahan ne on sitten, kun niitä on itse päässyt toteuttamaan, vaikka se olisikin valmiista mallista.

(Kuljetusauton ohje täältä.)

Tuleville näpertelijöille vinkiksi se, että ei kannata aloittaa niistä ihan yksityiskohtaisimmista malleista, jos kärsivällisyys ja/tai pienten asioiden leikkely ei tunnu kuuluvan niihin parhaisiin puoliin...
Oma ensimmäinen papercraft-työ ikinä oli allaoleva I Can Haz Cheezburger? -sivustolta tutuksi tullut Ceiling Cat, jonka papercraft-ohje löytyy täältä. Suosittelen paperisen kissan pykäämistä jo sen helppouden kannalta. Erityisesti suosittelen sitä silloin, kun kattokissa käsitteenä tuntuu oikein tutulta ja turvalliselta. Omanikin tuolla katonnurkassa iloisesti kehräilee.

Hyvää lauantai-iltaa kaikille! Muistakaa olla varovaisia niiden saksien kanssa erityisesti sillon, jos tekee mieli askarrella näköispatsas siitä äsken juodusta kaljatuopista.

Kaikki kuvat Paperkraft.net

Uusi muki 667

2010-03-19T19:38:00.003+02:00

No niin. Tasan viikko sitten oli se Stam1nan keikka ja tasan viikko sitten siellä oli se faniroinapöytä ja tasan viikko sitten minä menin ja sorruin juuri sen iloisen faniroinapöydän äärellä. Kun ei sitä sopivan kokoista paitaa ollut.

Kuitenkin täytyy tunnustaa, että kyllä minä aika iloisin mielin sorruin, eikä sortuman jälkeinen olokaan ole ollut mitenkään erityisen masentunut.

Kirpparilta päälle ihan just heti nyt.

2010-03-19T14:26:00.006+02:00

Aamupäivän lääkärikäynnin yhteydessä oli sopivasti aikaa käydä myös kirpparilla. Ja odottamatta sieltä löytyikin kaksi mielettömän kivaa juttua!

YUP:n Homo Sapiens -levy...

...ja suunnattoman hienot, kuluneet, vaalean beigen väriset mokkanahkaiset (tai jotain vastaavaa materiaalia olevat) maiharit! Rakastuin noihin niin paljon, että päätin ottaa ne käyttöön heti. Tulevat siis mukaan tämän viikonlopun reissulle Tapsan luo.
Huom! Kuvassa ei potkaista kissaa. :D Kyseinen neiti vaan halusi taas kerran esitellä omaa kaunista itseään samalla kun minä esittelen kenkääni lähempänä kameraa. Ihan vaan ettei se oikea rakkaudenkohde unohtuisi.

* Harmaa neuletakki H&M
* Musta tunika isosiskon vanha (H&M)
* Huivi Prismasta
* Harmaat vakosamettihousut H&M
* Kengät kirpparilta

Uudet kengät oli myös tosi helppo yhdistää päivän asuun, joka itsessäänkin menee siihen helppo ja mukava -kategoriaan. Mutta huom huom! Mulla on housut käytössä! Itse asiassa koko viikonlopun reissun vaatekerta on suunniteltu näiden housujen ympärille. Uutta ja ihmeellistä!

Intoutuuko kukaan muu testaamaan tänä viikonloppuna vaatteita, joita ei kovin usein pidä? Linkkejä otetaan avosylin vastaan.

Tärkeää materiaa... ja kahvia.

2010-03-18T18:50:00.004+02:00

Hyvin usein poden huonoa omatuntoa ostetun materian suhteen. Yksi asia on kuitenkin ylitse muiden, ja se ei vaan jostain syystä saa aivojen häpeäaineita liikkeelle. Levyt.
Vaikka miten se musiikin ostaminen internetistä tiedostoina koneelle olisi ekologisempaa, niin ei siinä ole samaa tunnelmaa. Läjä tiedostoja ei vaan ole yhtä hieno paketti kuin se cd-levy kansilehtisineen ja kansitaiteineen. Vaikka musiikki on lähinnä sitä kuuntelua, ei pientä estetiikkapossua haittaa yhtään pieni visuaaliselle puolelle kurkistaminen. Minusta esimerkiksi kansitaiteen tutkiminen on ihan hirveän mielenkiintoista, koska se joko tukee omia mielikuvia levyn/bändin/artistin suhteen tai antaa kokonaan uusia näkökulmia. Tai sitten ei yhtään vaan käy.

Ja mikä on parempaa kuin olla kerrankin ilman tietokonetta, viettää rauhallista koti-iltaa ja kuunnella ja keskittyä vain niihin rakkaisiin mussukoihin, joiden vuoksi on uhrannut aika monta euroa säästöpossustaan ihan vaan sen vuoksi, kun ne iskee niin pirun kovasti sinne aivojen syviin vesiin?

Kuvassa Devin Townsendin Infinity-levyn kansikuva, jonka kuvaajana on toiminut Aaron Mason. Kyseinen levy kuuluu viime viikolla ostamani kolmen levyn joukkoon, joita koko postauksen olikin tarkoitus esitellä. Eli ei muuta kuin etiäpäin.

Äsken mainittu Infinity-levy bongattavissa oikeassa alakulmassa. Muuta musiikillista antia tässä edustaa Stam1nan viime perjantain keikalta ostettu Uudet Kymmenen Käskyä, joka on aika pitkään jo huutanutkin puutettaan levyhyllyssä.
Ylin ja kuningaspaikan saanut levy on myöskin Devin Townsendia. Kyseessä on levy nimeltä Ziltoid the Omniscient, ja jokainen levyä kuunnellut voi hyvin arvata, miksi se sai kuvassa moisen paikan. Ei mulla ihan vielä sitä the ultimate cup of coffeeta ole tarjota, mutta ehkä moinen kunnianosoitus pitää Ziltoidin edes vähän aikaa tyytyväisenä. Ainakin sinne Tuskaan asti. Tuossa taannoinhan mainitsin ostaneeni lipun kyseiselle festivaalille, jossa perjantain pääesiintyjänä on Devini. Tuosta perjantaista tekee erityisen se, että silloin saa livemaailmanensi-iltansa (ja ilmeisesti myös ainoan kerran?) kuvassa esiintyvä Ziltoid-levy. Siis koko levy alusta loppuun! Aa!
Lauantaina esiintyisi myös Devin Townsend Project, mutta vaikka se kovasti edelleeen kutitteleekin, samaa ei erityisemmin tee rahatilanne. Noiden kahden Devinin väliltä kun piti valita, niin kyllä se sinne Ziltoidiin kallistui. Tästä asiasta ei edes matkaseuran kanssa tarvinnut käydä sen suurempia keskusteluja:
"Mulla olis eräs meidän yhteistä tulevaisuutta koskeva kysymys..."
"Ziltoid."

Mitä mainiointa torstaita kaikille!

Kirpparilöytöjä viikon ajalta

2010-03-17T23:51:00.008+02:00

Lupailin tätä postausta jo eilen, mutta sovitaan, että sanoinkin toissapäivänä tämän tulevan ylihuomenna. Tai sitten vaan leikitään, että tänään on eilinen.
Valitaan kumpi tahansa vaihtoehto, niin tässä ne kirppareilta tehdyt löydöt hiihtoloman ja sitä seuraavan viikon ajalta.

Mun päällä näkee tosi harvoin housuja. 99% ajasta mun päällä näkyy erilaisia hameita ja sukkahousuja, talvellakin (paitsi tänä talvena piti muutaman kerran antautua housujen vietäväksi). Siksipä nämä kirpparilöydöt painottuukin sinne hamepuolelle.

Ensimmäisenä tummanvioletti hame marjapuuron värisillä raidoilla Jyväskylän Centrum Kirppikseltä. Ylemmän pikkukuvan laatu kun oli mitä oli, päädyin kutistamaan sen tuonne kulmaan noin pieneksi lähinnä vain hameen muotoa esittelemään. Isommasta kuvasta näkee paremmin hameen värit.
Hameen malli on vähän hassun näköinen näin lantiottomalle ihmiselle, eli saa nähdä, miten hyvin opin tuota käyttämään sen takia. 0,8 e:n hinta ei kuitenkaan ole suuri menetys köyhällekään ihmiselle (joka muuten osti alkukuusta sen 13 euron mukin), jos tuo hame jostain syystä jää kaappiin pyörimään ja lähtee sieltä kiertoon uudelleen.

Kuvassa aika suuresti 2000-luvun alun pissistyyliseltä näyttävä (ei ole luonnossa noin paha!) farkkuhame Centrum Kirppikseltä, samalta kirpparireissulta kuin edellinenkin hame. Ja taisipa muuten olla vielä samasta pöydästä. Euron maksoi.

Tässä Jyväskylää eksoottisemmasta paikasta, eli sieltä suuren ja mahtavan ja ehkä vähän kieronkin Savon puolelta hommattu raidallinen minihame. Hintaa oli huimat 2 e, ja tuon löytäminen nosti hymyn huulille, koska olin juuri vähän aikaa sitten katsonut ihan samanlaista, tosin polvipituista hametta Hennesillä (tämä hame siis saman puljun tuote) ja ehkä vähän himoinnut sitä. Vaikka se Hennesin epäkäytetty versio oli alennuksessa, oli 9 euron hinta ihan liian korkea (vaatekauppojen välttely ja kirpparit tekee ihmeitä sisäiselle vaatehintabudjetille :D). Kannatti jättää ostamatta!

Viimeisenä ja tällä kertaa ihan oikeasti vähäpätöisimpänä Ekocenteriltä löydetty herätyskello. Vähäpätöisenä siksi, että se ei patterin lisäämisestä huolimatta raksuta iloisesti eteenpäin, vaan junnaa paikallaan. Harmittaa paljon, koska kännykän torkkuajastin on pilannut viime aikoina monta aamua ja olisin kunnollisen herätyskellon tarpeessa. Tuossa olisi ollut vielä ihan mieletön herätysääni - vanha kunnollinen pirinä! Sisällä on siis ihan oikea kello, eikä mikään sähköinen versio, vaikka tuo patterilla toimiikin.

Tästä postauksesta jäi puuttumaan yksi itseäni suuresti ihmetyttänyt vaatekappaleostos (alun selityksen perusteella sen pystyy melko helposti arvaamaan). Kirpparilta sekin. Jätän sen esiteltäväksi johonkin päivän asu -postaukseen, koska itsellenikin sen yhdistäminen muiden vaatteiden kanssa on melko uutta ja ainakin ihan hirmu ihmeellistä. Jatkoa seuraa!

Pieni kiva asia #4

2010-03-15T22:38:00.007+02:00

Viime marraskuussa minulla oli hoidossa kaksi kissaa muutaman päivän ajan. Meininki sujui rauhallisesti verrattuna siihen, että pienessä yksiössä majaili kaksi toisilleen tuntematonta kissaparia. Toinen hoitokissoista jättikin minulle sen kunniaksi ja kiitokseksi hyvästä hoidosta terveiset vessan matolle.

Huomenna luvassa jos jonkinlaisia löytöjä viimeisen parin viikon ajalta! Kurkkikaa ihmeessä silloinkin.

Viikon wtf.

2010-03-14T21:02:00.009+02:00

Tässäpä viimeisen viikon aikana on tullut viipotettua vähän siellä sun täällä, mutta yksi asia on välillä valitettavasti pompannut mieleen ja sitä on pitänyt - myöskin valitettavasti - ihmisille esitellä.

Muistanette Jimi Pääkallon, tuon ~~suuren lupauksen~~... no Jimi Pääkallon. Nimen voi yhdistää esim. bändeihin nimeltä Tyrävyö, Cliché ja Technicolour. Samoin herrasen naama ja muutkin kehonosat ja -koristeet ovat olleet mukana Animalian Ink not mink -kampanjassa.

Nyt sen Pääkallon saa ilmeisesti sukunimen osalta unohtaa, koska internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy MySpace-sivusto muusikolle nimeltä Jimi Constantine.
Vaikka juttu varmaan joillekin on jo melko vanha ja ainakin ensimmäisen ja ainoan keikan päivämäärästä päätellen jo vähän unohdettu juttu, niin minulla on silti kommentoitavana tasan yksi asia, jota ei voi muuten kuin ilmeellä, tai näin blogin kautta, hymiön avulla tuoda ilmi:

:|

Poissaoloselvitys

2010-03-08T11:52:00.003+02:00

Heippa! En ole kamalammin ehtinyt viime päivinä tänne mitään postailemaan, koska luonani on ollut kavereita vierailemassa lauantaista lähtien. Lisäksi lähden tänään muutamaksi päiväksi Savon suunnalle matkaamaan, eli päivityksiä ei valitettavasti allekirjoittaneelta ole hetkeen tulossa. Maira pitää teidät kyllä päivitettynä asiasta jos toisestakin (kiitos hani).

Nähdään loppuviikosta!

Paidat rapakon takaa

2010-03-06T13:53:00.004+02:00

Maira tuossa eilen kertoikin, että meidän yhteinen Threadless-tilaus oli saapunut rapakon takaa postisedän tuomana. Minulle oli paketissa kaksi paitaa, ihan niinkuin tilauskin oli sanonut.

Ensimmäisenä Oliver Hibertin suunnittelema Eye See You. Ihastuin tähän kuosiin, koska se toi mieleen 80-luvun rokkimeiningin ja oli muutenkin mukavan psykedeelinen. Ei sen jättitukkanahkahousuhevimeiningin, mutta sen... rokkifunkkihiphop-kulttuurin. Eli itselle kaikkein vahvimmin ikuisuuslempparibändini Red Hot Chili Peppersin alkutuotannon. Ja sen tyylin! Ihan mahtavata, vaikka ne bändin jäsenet olikin enemmän tai vähemmän pöllyissä siihen aikaan. Mutta eikö teistäkin tuo paita muistuta vähän allaolevaa RHCP:n ensimmäisen levyn kantta?

Toinen Threadlessilta tilattu paita on Jan Avendanon Your Body On Bean Burritos. Tässä paidassa tykästyin tuohon suureen kaaokseen ja kaikkiin pieniin yksityiskohtiin, mitä sieltä voi bongata. Eikä tuo voimakkaan oranssi värikään ole yhtään pahitteeksi. ;)

Värikästä lauantaita kaikille!

Puhdistaantumus

2010-03-04T22:15:00.006+02:00

Maira tuossa parisen viikkoa sitten haastoi minut kirjoituksensa yhteydessä tekemään listan purkeista, mitä suihkuhetkien aikana tulee yleensä käytettyä. Tänään oli tukkavärin vaikuttamisen lomassa mukavasti vessassa istuskeltavaa luppoaikaa, eli kuvia kuvia olkaa hyvä:

Tukkaan käytän Ole hyvä -sarjan karpalo-rooibos-inkivääri-shampoota. Ole hyvä -sarjan shampoot on takuille ihan mahtava apu! Niistä jää tukka sen verran karheaksi ja tuuheaksi, että niiden käyttäminen edesauttaa takkujen juurien takuttumisessa ja muutenkin takkujen tiivistymisessä/vastaavassa hoidossa. Ei tarvii käyttää sitä perinteistä mäntysuopaa. Olen sitä kerran kokeillut, ja ei kyllä ollut yhtään mun juttu. Yh. Ainut ongelma tuossa Ole hyvä -shampoossa on se, että se syö hiusväriä ihan kamalasti! Punaiset sävyt kun muutenkin tuppaa olemaan sellasia, ettei ne kamalan helposti päässä pysy, ellei käytä asianmukaisia aineita. Yritän keksiä tähän ongelmaan jotain ratkaisua, jonka kanssa pystyisin kuitenkin käyttämään tuota Ole hyvää. Ehdotuksia otetaan mielihyvin vastaan. ;)

Ihon pesemiseen käytän mielialasta riippuen toista Freemanin saippuoistani. ...no okei, tuo karhunvatukka vetelee ihan viimeisiään, ja ostin tuon mandariiniversion juuri sen takia. Suuressa innostuksessani testasin tuota mandariinia heti sen oston jälkeen, ja olen nyt jämähtänyt siihen, koska se on mielestäni paljon parempaa. :D Pitäisi vielä hurjan kahden-kolmen pesun verran jaksaa tuota karhunvatukkaa, niin saisi sen suhteen rauhan.

Tähän väliin pitää muuten avautua. Koska: Freemanit ei ole minusta sitä kaikkein parasta. Paras ihonpesutökötti, mikä mulla on koskaan ollut, on äitiltä pari vuotta sitten saatu hamppupalasaippua. Se kesti yli vuoden ja jätti ihon niin pehmeän ja puhtaan tuntuiseksi, ettei toista. En ole vielä onnistunut löytämään samaa, vaikka se on ihan täältä molempien kotikaupungista ostettu, eikä täällä nyt ihan hirveästi noita hippikauppoja ole. Ehkä joskus tärppää. Jos ei, niin muistelen sitä saippuaa lämmöllä ja kaihoisasti ikuisesti. Ah.

Ja sitten voidaankin jatkaa.

Suihkun jälkeen/aikana ja aina iltaisin (tai silloin kun muistan, kröh) naama putsautuu Erisanin puhdistusgeelillä ja kasvojen kosteusvoiteella. Tuon kosteusvoiteen ostin tosin vasta viime maanantaina, mutta tykkäys sen suhteen on ollut niin kova, että päätin kokonaan jättää kuvasta pois sitä ennen käytetyn ihan peruskosteusvoiteen, joka oli Erisanin tuote sekin. Tuo kasvojen kosteusvoide on poistanut kaikki ongelmat kuivan nenän ja poskien suhteen! Ei jää enää yhtään mitään hilseitä tai muita pikkuvikoja naamaan, kun meikkaa. Ja iltaisin on mukava mennä nukkumaan, kun on pehmeä naama.

Nämä tuotteet ei kyllä kuulu enää tuohon päivittäisten/jokaisen pesuhetken satoon, mutta halusin esitellä ne kuitenkin. Kutsun niitä hömpöttelytuotteiksi ja käytän niitä noin 1-2 viikon välein, ihan inspiraatiosta riippuen. Oikealla on Freemanin aprikoosikuorinta naamalle ja vasemmalla The Body Shopin oliivivartalovoide, joka on saatu kaverilta synttärilahjaksi. Mulla ei ole erityisen kuiva iho ja nuo perus ihonpesusaippuat ajaa asiansa kosteuttamisen suhteen, eli tämä on ihan silkkaa hemmotteluekstraa, eli sitä hömpöttelyä. Erittäin mainio tuote sille illalle, kun haluaa pitää pienen tyttöilyhetken!
Kuvasta muuten puuttuu Mairalta Lontoosta saatu Body Shopin hamppujalkavoide, jota käytän yleensä tuon oliivivoiteen seurana. Siitäkin olen tykännyt.

Nyt kun on tämä haaste toteutettu, niin pitäisi ruveta suunnittelemaan Mairankin iloksi ja kiusaksi jotain... Hmm. Pieni idea taisi jo tulla, odotelkaa vain hetkinen. ;)

Jauhopeukalon poropeukaloinnit

2010-03-04T18:12:00.004+02:00

Koko viikon olen haaveillut Arnold'sin donitsien lisäksi sarvista. Niistä mitä aina pienenä söi mummolassa ja jotka oli niin hyviä, että niitä söi melkein mieluummin kuin pullaa (!). Internetin ihmeellisestä maailmasta siis ohjetta etsimään, ja tänään, kun mahatauti rupeaa kehosta poistumaan, piti niitä pykäillä. Ohjeen löysin täältä, ja vaikka se hyvä ohje tuntuu olevan, niin silti...

...ei niistä niin kivoja tullut, kuin mitä mummolassa. Jauhoja tuli liikaa, eli sarvista tuli enemmänkin rapeita kuin niitä mummolan pullapehmeitä. Ja jauhojen takia sarvet halkeili eli nyt ne näyttää rumilta! Maku oli kyllä samanlainen, ja kyllä noita nyt mielellään syökin, eli ei tässä täysin metsään menty. Sieltä vaan puuttui se SE.
Ensi kerralla siirryn vähän nestemäisempään ja ehkä jopa hiivaisempaan versioon, että pääsisi enemmän sinne mummolaan päin. Voi tietysti olla, että ikinä ei tule saamaan samanlaisia sarvia kuin silloin lapsuudessa... Jos tämä onkin taas niitä ruokia, mihin tarvitaan mummon käden kosketus. (Eli resepti, jota mummo ei suostu sen salaisuuden takia luovuttamaan.) Elän kyllä siinä toivossa, että kunhan vaan noita tarpeeksi monta kertaa pykäilee, löytää sen oikean reseptimuodon. Eihän sitä ekalla kerralla aina voi onnistuakaan, eihän?

Pieni kiva asia, osa 3

2010-03-03T16:05:00.005+02:00

Tämän aamun ja iltapäivän olen ottanut rauhallisesti itseäni parannellen. Edelleenkään mahassa ei meinaa pysyä mikään kiinteä ruoka, mutta onneksi nestepitoinen ravinto tulee tässä vaiheessa vastaan. Mustikkakeiton lisäksi tee hunajalla on ollut suuri pelastus. Ja teestä saa hyvän aasinsillan päivän pieneen kivaan asiaan. :)

Maira toi mulle Lontoosta asianmukaista teetä, ja miten pirun hienossa purnukassa! Tänään päätin sitä viimein testata, kun eihän se ole kuin mitä, kaksi kuukautta hyllyssä käyttämättömänä silmänilona ollut? Eihän se hieno purkki mihinkään katoa, vaikka sen sisällön käyttää... Hoh.

Tee näytti minusta hauskalta, koska se muistutti enemmänkin kahvinpuruja kuin niitä irtoteelaatuja, joita tulee lipitettyä. Toisaalta, niihin onkin aina lisätty kaikkea maailman kukkasia ja yrttien lehtiä, eli sitä purua ei hirveästi joukosta bongaa. Taustalta voipi kuitenkin bongata uuden mukituttavuuteni tästä kirjoituksesta sekä teepallon, joka teki blogidebyyttinsä täällä.

Nyt takaisin lepäilemään, elkäähän ihmiset tekään riehuko liikaa.

Nauratti

2010-03-02T21:28:00.004+02:00

Twilight-ilmiöstä on varmaan jo vuodatettu kaikki mahdollinen niin hyvässä kuin pahassakin. Saatte itse määritellä, mikä on hyvää ja mikä sitä pahaa. Minulta jos kysytään, niin näiden kahden kuvan yhdistelmän pointti on mielestäni sieltä Twilight-hömpötyksen paremmasta päästä.
Kuva PhotoshopDisastersista. Yleensä sivustolla keskitytään kaikenlaisissa mainoskuvissa tehtyihin kuvanmuokkausmokiin, mutta annettakoon Twilight-maahanpolkemisen kunniaksi anteeksi tämä linjasta poikkeaminen. Kuvassahan kun ei sinällään mitään kamalaa disasteria ole, mitä nyt tuo blurraus... No, eihän se todellisuus kaikkiin iske.

Suosittelen PhotoshopDisastersia kaikille, joita aikaisemmin mainitsemani kuvaus kyseisen sivuston suhteen rupesi kiinnostamaan. Jos taas olette postittamani kuvan kaltaisten postausten kannalla, kannattaa kurkata You thought we wouldn't notice. Sivuston omien sanojen mukaan se on "a site dedicated to pointing out those things that give you that feeling of ‘haven’t I seen that somewhere before?”". Eli aika usein vähän isompien yhtiöiden varastamia kuvia/printtejä/muita suunnitelmia yksityiseltä henkilöltä.
Itse tykkään molemmista sivustoista. Tuleehan minun tännekin postaamat kuvat joka kerta sen suuren ja mahtavan kuningas Photarin kautta.

Sairastuin muuten tänään iloiseen mahatautiin ja olo on sen mukainen. Örp. Pahoittelen siis jo etukäteen pientä hiljaisuutta bloggaamisen suhteen.

Materiamaanantai

2010-03-01T23:11:00.003+02:00

Oivoi hyvänen aika, kun rahaa tuli ja pääsi viimein hankkimaan ne asiat, mitkä on olleet PAKKO SAADA! -listalla kaikkein tuoreimpina asioina. Oivoivoi.

Hirveän suuresta tavararöykkiöstä ei onneksi ollut kyse. Kaikki ostamani asiat mahtuivat kepoisesti kissankokoiseen paperikassiin, minkä eräs neiti halusi välttämättä teille kaikille todistaa poseeraustaitojensa kera.

Kosteusvoide (ja kuulemma loistava meikinalusvoide) kasvoille. Prismasta. Mulla on kyllä Erisanin tavallinen kosteusvoide, mutta se ei kerta kaikkiaan ole toiminut kuivaan ja hilseilevään talvinenään ja -poskiin (ja kyllä, olen tietoinen siitä kevään saapumisesta), vaikka sen päälle levittäisi lähes heti meikkivoiteen. Toivotaan tämän uuden tökötin suhteen parasta.

Hiusvärit! Viimein eroon juurikasvusta ja tukkaa vähän kivemman väriseksi kuin epämääräiseksi vaaleanruskeanpunertavan sävyiseksi. Prismasta myös.

Sitten päästäänkin itse aarteisiin. Ei ole olemassa tarpeeksi leveää hymiötä onnellisuuttani kuvastamaan.

Pilleri/koru/plektra/mikätahansa-rasia Marimekolta. Tämä ei kyllä ollut pakko saada -listan tuote, mutta 4 euron hintansa ja "mulla pitää olla kaunis pillerirasia" -syynsä vuoksi nappasin sen mukaani. Aikaisemmin olen kyllä tuota katsellut, mutta ei vaan ollut vielä silloin tarvetta moiselle, niin en viitsinyt ostaa nurkkiin pyörimään.

Uusi muki kokoelmaan! Marimekolta myös, eli ei ihan niitä kirpparihintoja. Tuli hämmentävän rouvamainen olo, kun itse osti näin designia.
Ihastuin mukiin tulisesti Joensuussa muutama viikko sitten, ja päätin, että sitten kun on rahaa, niin se tulee löytymään minun hyllystäni. Samaisesta hyllystä muuten poistuu samalla yksi muki, mutta sen tie vie Tapsan hellään huomaan. Tapsan mukihan se oikeasti nimittäin onkin.

Aarrelistan loppupäätä lähestytään... Hii! Nousee virne jo naamalle, oi onnea!

Minne me hukuimme / Viihdyttävään paskaan!
Eli Stam1nan uusin pitkäsoitto, Viimeinen Atlantis. Päädyin kirjaversioon tavallisen levyversion suhteen, koska hintaeroa oli vain viisi euroa ja koska kirjan tarjoama visuaalinen anti on lähes estetiikkariippuvaiselle ihmiselle melko kova sana. Se sarjakuva siellä lopussa! Oi oi oi. Selittää levyn tarinaa mielettömän hyvin. Kaikki ei kyllä lämpene moisille ns. valmiille vastauksille, mutta minuun osui ja upposi, koska tuo koko levykin tekee aina vain enemmän täysin samaa asiaa.

Kuka hoksaa mistä on kyse? Kyllä, ensi kesän Tuska-festivaalit. Kyllä, perjantain ajaksi vain. Kyllä, ostin lipun heti ensimmäisenä myyntipäivänä ja kyllä, tulen varmaan olemaan onnellisin ikinä seuraavan parin vuoden ajan.
Juttuhan on siis niin, että elämästäni löytyy kolme suurta rakkaudenkohdetta. Ne ovat kissat, pöllöt ja Devin Townsend. Näistä viimeisin esiintyy kyseisellä festivaalilla kyseisenä päivänä. Rakkaus on hirveän vahva sana ja siksi minun onkin viisasta lopettaa tässä vaiheessa kirjoittaminen ja siirtyä purkamaan hysteria jonnekin ihan muualle kuin tänne. Nähhään! Toivottavasti muilla on ollut yhtä iloinen päivä!

Alkuperäinen vs. uusintaversio

2010-02-28T22:52:00.005+02:00

Gallupin paikka! Nyt tiedustelen teiltä:

The Whon Behind Blue Eyes...

... vai Limp Bizkitin cover samaisesta biisistä?

Itse lämpenen alkuperäiselle versiolle paljon enemmän, vaikka tuo uudempi versio on se versio, mihin olen ihan ensimmäisenä tutustunut. Limp Bizkitin cover on mielestäni ihan menevää peruspoppista, mikä menee radiosta kuultuna. Paitsi sitten kun päästään sinne c-osaan. Ai kauhia. Siinä missä The Whon alkuperäisen version c-osa saa aikaan pienen musiikkiorgasmin ja uskon siihen, ettei ne kaikki ihmiskuntalaiset ihan takamuksista ole, Limp Bizkitin versio tuo mieleen vain ja ainostaan suuren lässähdyksen. Kuin hidastetun kaatumisen vesisängylle. Ja siellä kun makoilee, tulee ihan liian lörpähtänyt olo. Tuota The Whon orgasmikommenttiani jos miettii, niin Limp Bizkit tarvitsisi tämän biisin kanssa annoksen Viagraa. Vai mitä mieltä lukijat ovat? Vanha vai uusi?

Päivän kooma-aikaisia asioita

2010-02-28T19:20:00.007+02:00

Pitkästä aikaa päällä on kamala kamala sunnuntaikooma. Päivä on kuitenkin kulunut ihan miellyttävään tahtiin, kun seurana on ollut mukavia asioita.

Oloasu ja ihana tajuamus siitä, ettei aina tarvitse jaksaa olla edustava. Paita Riiasta, huivi Prismasta, lökäpökät kirpparilta ja kuvassa ah-niin-paljon näkyvät villasukat kummitädin tekemät.

Coraline-leffa, joka on jo hetken aikaa pitänyt katsoa. Millaisia mielipiteitä sieltä ruudun toiselta puolelta on kyseisen elokuvan suhteen? Itse totesin olevani onnellinen siitä, että olen ollut siellä kahdenkymmenen ikävuoden yläpuolella nähdessäni tämän ensimmäisen kerran. Viisivuotiaan silmin nähtynä olisi varmasti tullut melko suuria painajaisia. Nytkin piti vaiheessa x hakea sohvalta kissa syliin, kun pieni jännitys hiipi hipiään. Ei siis ihan perheen pienimmille.
Tykkäsin kaikesta jännityksestä huolimatta ja siitä johtuen Coralinesta paljon ja haluan katsoa sen uudestaan! Kerrankin synkkä koko perheen elokuva, johon Tim Burton ei ole koskenut. Coralinen ohjaaja on tosin ollut ohjaamassa myös sitä Burtonin kuuluisaa Nightmare Before Christmasia, mutta muita Burton-kytköksiä en internetin ihmeellisestä maailmasta ainakaan näin pintapuolelta tutkittuna löytänyt. Ei sillä, kyllä minuun ne Burtonitkin iskee (paitsi tuo Nighmare Before Christmas ei erityisemmin sitä ole tehnyt), mutta kiva nähdä välillä jotain muutakin. (Kuva täältä.)

Uuden leffan kunniaksi piti kokeilla myös uutta pizzatäytettä: kesäkurpitsaa. Oli korkean odotuksensa arvoista! Suosittelen kaikille kokeellisen keittiön ja kasvisruoan ystäville. Kannattaa tosin laittaa kesäkurpitsaa kuvassa näkyvää määrää enemmän, jos haluaa sen maun ihan kunnolla esiin. Minua ainakin jäi vähän harmittamaan turha ujostelu tuon määrän kanssa, kesäkurpitsaa kun olisi kuitenkin enemmän ollut.
Ps. Pizzassa ei ole suinkaan noin paljon ketsuppia, vaan tomaattimurskaa, jonka seassa on purkillinen tomaattipyrettä. Suosittelen tätäkin kaikille pizzaajille! Paljon parempaa kuin ketsuppi-tomaattipyre.

Leffamässyksi perinteistä mahatautilimsaa kirpparilta hankitusta mukista...

...ja suklaata joululahjaksi saadusta Taika-kupista. Olen viime aikoina ihastunut mässyn laittamiseen tarjoiluastioihin (enkä vaan bloggaamisen takia). Tulee käytettyä niitä kaikenlaisia kupposia mitä kaapista löytyy. Ja estetiikka elämässä on kivaa!
Taika-astiosta en osaa sanoa mitään, koska oon vieläkin ihan ihmeissäni siitä, miten sain noin hienoja asioita itselleni. Hymiöllä voin kyllä kommentoida: *____________*!

Nyt lisää koomaamista Harry Potter & Puoliverinen Prinssi -pelin parissa. Nähdään pian! Varmaan se Mairakin sieltä reissun päältä kohta kotiutuu ja raportoi kuulumisia.

Liemen kylpyhetket

2010-02-27T23:13:00.007+02:00

Tämän päivän iltapäivän suunnitelmien venähdettyä alkamaan vasta illalla en ehtinytkään kirjoitella tänne asiasta josta alun perin piti kirjoitella. En myöskään muistanut ottaa kameraa mukaan päivän puuhien lomaan, joten ette saa edes raporttia tämän päivän meiningeistä. Pahoittelen.

Sen sijaan saatte kurkistuksen minun asunnon syövereihin. Tuossa joku aika sitten Tapsan asunnon pieniä yksityiskohtia esitellessäni sanoin, ettei se vessa ole niin pyhä paikka, etteikö sitä voisi sisustaa. Oma vessakin on edustanut tätä ajattelutapaa siitä asti, kun olen nykyiseen kämppääni muuttanut.

Kuva vuoden takaa, näkymä ammeesta. Juliste kirpparilta. Tunnista siinä oleva leffa ja mieti, millaisia kylpyhetkiä saa aikaan kuvaa tuijottamalla. Kieroja? Ehkä vähän.

Pieni kiva asia, osa 2

2010-02-26T21:45:00.006+02:00

Edellisessä merkinnässä mainittu museokierros on nyt käyty. Pienimuotoinen se kyllä oli, koska tuli katsastettua vain Keski-Suomen museo ja Alvar Aallon museo, jotka ovat molemmat ihan vierekkäin.
Keski-Suomen museosta löytyi kotiinvietävää. Päätin heti, että se kuuluu jääkaapin oveen.

Keski-Suomen museossa tykästyin myös tosi paljon Sulo Strömbergin valokuvanäyttelyyn, joka kantaa nimeä Kiveen Hakattu Historia. Lisätietoa täällä. Erityisesti tunteita herättivät kuvat, joissa oli hakattu kiviin vainajan tiedot merkiksi siitä, että hautajaissaatue ja vainaja olivat kulkeneet juuri siitä ennen kuin saapuivat itse hautapaikalle. Kaikki kynnelle kykenevät siis ehdottomasti tuota näyttelyä katsomaan!

Päivän asu

2010-02-26T15:54:00.004+02:00

Tässä postauksessa valittamani pienet ongelmat saivat osakseen pieniä ratkaisuja tänään. Yhä on haussa lisävalaisu ja poseeraustaidot, mutta tässä silti päivän asu, vaikkei ihan parhaalla laadulla sekään.

* 3/4 hihainen paita kirpparilta
* rikkinäisiä telkkareita -toppi kirpparilta
* kaulakoru isosiskon vanha
* hame kirpparilta
* harmaat leggingsit... öö... kaupasta (en enää muista mistä!)
* villasukat kummitädin tekemät, saatu joululahjaksi joskus pienenä

Nyt museokierrokselle hop hop!

Liemi kirkastuu

2010-02-24T22:59:00.004+02:00

Hihii! Nytpä saatte vähän lisää kuvaa siitä, millainen Liemi on.

Kuva on otettu viime viikonloppuna, kun olin siellä itäisemmän Suomen puolella viipottamassa. Kuvan otti ja muokkasi PhotoPerDayn Harri, käykeehän kurkkimassa blogia ja kurkkikaa jatkossakin.
Kuvassa menossa mukana juuritakutusta kaipaava tukka, vakkarisyksytalvikevättakki, Virosta melkein neljä vuotta sitten ostettu "MADE IN USSR" -rintanappi ja tämän hetken ainoat käyttökelpoiset silmälasit (kun niille toisille kävi vähän hassusti...). Voin tarinoida noista joskus myöhemmin.

Huivia en maininnut erikseen, koska se on enemmän tai vähemmän juurtunut kaulaani kiinni ja tuntuu tätä nykyä enemmän iholta kuin kankaalta... Yritän hiljalleen päästä tästä harhaluulosta eroon. Onneksi on hyvä tukijoukko.

Lunta ja kevättä ikkunalla.

2010-02-24T16:08:00.007+02:00

Vaikka eilen tuntuikin vähän inhottavalta kaikessa siinä tuulessa ja tuiskussa, odotti tänä aamuna ikkunassa sen verran mukava näky, ettei sitä voinut kuin tykätä talvesta edelleen. Lunta ikkunassa! Ihan mahtavaa!

Jos Muumeissakin on sanottu, että lumimyrskyt tietävät kevättä, niin viime päivien säätä voi miettiä vallan hyvillä mielin, vaikka olisikin joutunut niiden junaongelmien uhriksi. Ja maaliskuussahan se virallinen kevät alkaa. Miettikää: kuun vaihtumiseen on enää muutama hassu päivä! Tänään itse havaitsin ajaessa pyörällä kaupasta kotiin, että kyllä se aurinko jo vähän lämmittää, vaikka kasvoja vasten puhalsikin aika kipakka tuuli.
Hämmästelin tätä yhtäkkistä innostustani kevättä kohtaan, koska yleensä olen ollut enemmänkin negatiivisemmalla kannalla sitä kohtaan, koska sen jälkeen tulee kesä ja aivan liian kuumat ilmat. Tänä vuonna osaan näköjään eritellä kevään ja kesän toisistaan. Kuunnellaan sitten kevään fiilistelyn jälkeen napinaa liian kuumasta ilmasta ja hien määrästä. Ja haaveilua lempivuodenajan, eli syksyn perään.

Entäs lukijat? Joko on ollut havaittavissa kevääntymisen merkkejä vai vieläkö on ihan liian kylmä edes ajatella tulevaa vuodenaikaa?

Kuvia ei-ihan-kotoa.

2010-02-23T22:04:00.011+02:00

Nyt kun kamera on saatu takaisin ja Pohjois-Karjalan suunnalta kunnolla kotiuduttu ennen taas seuraavaa reissua sinne päin, on aika esitellä teille kuvat, joita jo aikasemmin lupailin.
Majapaikkanahan oli muutamassa aikasemmassa mainitun Tapsan koti. Mitään meno- ja naamakuvia ei ole luvassa, koska niitä voi aina myöhemminkin postitella. Nyt haluan näyttää teille, millaista roinaa sisältävässä paikassa vietän sen n. 2 viikonloppua kuussa, koska se paikka ja ne roinat on melkoista parhautta. Vähän niinkuin se Tapsakin. Mutta vähän vaan.

Lempparilamppu (mun omien lamppujen lisäksi)! Löydetty Outokummusta kirpparilta EUROLLA! Samanlaisia, mutta silti rumempia on tullut bongattua mm. Anttilasta. Käykääpä kurkkimassa jos kiinnostaa, ainakin Jyväskylän Anttilan lamppuosastolla niitä killuu edelleen.

Jo edesmenneen Jörisrockin mainosjuliste vuodelta 1998 (magneetit peittävät vähän hassusti tuon otsikon). Kaivettu Tapsan vanhempien vanhojen tavaroiden kätköistä.

Tuparikortti ja minun viime vuonna Tapsalle synttärilahjaksi ostama pienoismallilevysoitinmagneetti. Kuulemma oli pula hienoista magneeteista. Eipähän ole enää ihan niin suuri!
Ja jos lukijat samanmoista himoitsevat, niin Pienikamariin hus hus.

Perjantaina käytiin Outokummun keskustassa sijaitsevassa Taitokumpu-kirpparilla. Itse en löytänyt sieltä mitään, mutta Tapsalle löytyi hirmu hienot verhot! Ihmettelin kovasti, miten niin pieni asia kuin verhojen vaihto voi vaikuttaa koko asunnon kokonaistunnelmaan.

Kertokaapa: kuinka moni teenkeitin hymyilee? Ja kuinka monella teenkeittimellä on noin hieno nenä?!

Mitä Kaapista Löytyy, Ei Oo Rahaa -ateria sunnuntailta. Tarkkaa ohjetta en teille tässä rupea riipustamaan, kun ei tuohon mitään erityistä ohjetta ole. Siitä vaan spagetit isoon kattilaan kiehumaan, ja pienempään kattilaan purkillinen yrttitomaattimurskaa, herkkusieniä, lihaliemikuutio (kun ei sitä kasvisliemikuutiota ole) ja mausteita maun mukaan. Ainakin mustapippuri, valkosipulijauhe ja lisäyrtit tuossa oli aika kova sana.

Vessa, jolle allekirjoittanut lämpenee kovin. Kannatan vessojenkin sisustamista. Ei se nyt niin pyhä paikka kuitenkaan ole.
Ps. Kuva ei ole huonolla tapaa liitännäinen edelliseen ruokakuvaan.

Ja lopuksi kaksi asiaa, jota ilman Tapsala ei olisi Tapsala:

Pelit ja pelailu ja niihin liittyvät asiat. Tapsalla on ainakin viisi pelikonsolia tietokoneen lisäksi. Kuvassa Xboxin ohjain ja pelaamossa Assassin's Creed 2. Kuvassa taka-alalla myös Rock Bandin rummut! Hii! (Tiedottomille tiedoksi, että Rokkibändi on minusta yksi parhaista peleistä.)

Kahvi. Jokainen Tapsan tunteva tietää, että Tapsa ilman kahvia on kuin Tapsa ilman partaa. Koko asunnossa leijailee itse asiassa aina kahvin tuoksu. Mun mielestä se tuoksuu suklaakahville, mutta se voi johtua myös siitä, että tuolla on aina niin kotoinen olo.
Kuvassa myös yksi Tapsan hienoista mukeista. Saatu Tapsan siskolta, joka puolestaan löysi sen kirpparilta.

Siinä pieni kurkistus erääseen maailman monista asunnoista. Tämä menee nyt nukkumaan.

Searching for the big ass cam...

2010-02-22T22:14:00.002+02:00

Ohhoh hohhoh hupsistaheijjakkaa. Kävipä niin, että kamera unohtui edellisyön nukkumapaikkaan. Saanen sen huomenna takaisin. Ne muutamat viikonloppukuvat tulossa siis lähipäivinä...

Ilta on sujunut hyvin The Crashia kuunnellessa. En löytänyt Juutuuban ihmeellisestä maailmasta biisiä, jonka olisin teille halunnut soittaa, mikä jäi vähän harmittamaan, mutta päätin silti julkaista teille katsottavaksi bändin viimeiseksi jääneeltä Pony Ride -albumilta julkaistun sinkkubiisin, Big Ass Loven musiikkivideon. Ja miksikö? No koska mikään ei ole ahistanut pitkään aikaan noin paljon kuin nuo pirun juoksupyörät!

Almost there!

2010-02-22T16:33:00.003+02:00

Ihan vielä en ole ihan koti-kotiin selvinnyt, kun jäin eilen kissojen viikonloppuhoitopaikkaan yöksi. Ennen sen suurempia kuvia ja sanoja saatte tyytyä asiaan, joka säikäytti allekirjoittaneen lauantaiyönä niin pahasti, että ihan itku pääsi. Kuka muu tunnustaa pelkäävänsä Mörköä edelleen?

Kohti itää

2010-02-18T19:43:00.003+02:00

Istun tällä hetkellä linja-autossa matkalla Kuopiosta Pohjois-Karjalan suunnalle. (Ihanaa tämä tekstien ajoittaminen.) Siellä onpi tarkoitus olla sunnuntaihin asti, eli on mahdollista, että Liemestä ei juuri mitään ennen maanantaita kuulu. Jos näin käy, niin olokeehan Mairalle kilttejä sinä aikana elkääkä kiusatko sitä. Muuten ootte aika hölmöjä. Mairan puolustautumiskyky kuitenkin on aika pirunmoista luokkaa.

Nähhään viimeistään maanantaina!

はんなり豆腐

2010-02-18T14:54:00.003+02:00

Nyt silmät pois ruudulta, jos liika söpöily ällöttää tai huudahdus "KAWAII!" nostaa niskakarvat pystyyn. Luvassa siis pinkkejä juttuja Japanin suunnalta ja vähän lähempääkin.

Hello Kitty on ainakin täällä Suomen puolella varmaan se tunnetuin ja suurelle kansalle ainut japanilainen söpöyttä edustava piirroshahmo. Itse en ole hirveämmin Hello Kittystä innostunut, vaikka viime aikoina olenkin tykästynyt japanilaistyyliseen söpöilyyn. Ostinkin itse asiassa vaaleanpunaisen kännykän edellisen mentyä rikki, ja vaaleanpunaisen halusin vaan sen takia, että se oli minusta niin söpö (miten useasti törmää söpöihin kännyköihin?!).

Sama juttu kuulokkeiden kanssa. Olin uusia vailla, joten mihinpä muuhunkaan kuin pinkkiin oli kääntymisen puoli, kun sellaiset kerran tuli vastaan. Skullcandylla sattui olemaan kuin tilauksesta juuri oikean malliset ja -näköiset kuulokkeet. Itse olen ainakin todennut tuon mallin olevan kaikkein paras nappikuulokkeille. Korviin ei satu käytön jälkeen, kiitos hyvin kaikenlaisiin korviin muotoutuvan kumisen pään. Kumisia vaihtopäitä tuohon itse asiassa on kolmea eri kokoa, eli korvavaraa löytyy siltäkin puolelta.
Musiikkikin kuuluu hyvin juuri tuon samaisen kumipään ansiosta, koska se estää tosi hyvin ulkopuolisia ääniä kuulumasta. Samasta syytä äänevoimakkuudenkaan ei tarvitse olla mikään erityisen päätähuimaava, eli korvat kiittää. :)

Olen myös pohtinyt vaaleanpunaista hiirtä tietokoneeseen, mutta se on kaukainen ajatus nykyisen hiiren toimiessa vielä niin hyvin. Ja sitä paitsi on olemassa myös vihreitä ja oransseja hiiriä, jotka myös ovat tosi hienoja! Vaaleanpunaisessa elektroniikassa vaan on se oma viehätyksensä. Minulle se viehätys on siinä, että yleensä pidän nykyelektroniikkaa rumana (1970-1950-luvun jutut on asia erikseen) ja sitten on tosi kummallista, kun se ei olekaan niin rumaa. Söpöily pieninä annoksina on mukavaa.

Vaan mikä はんなり豆腐? Meille länsimaalaisille taitaa olla helpompi sanoa vain Hannari Tofu. (Japanilaiset kotisivut löytyvät täältä.)

Hannari Tofu koostuu kahdeksasta erilaisesta tofupalasta, joista jokainen edustaa eri makua. En itse tuolta virallisilta kotisivuilta saanut selvää, mitä eri makuja ja mitä eri luonteenpiirteitä näillä kaikilla hahmoilla on (se on varmasti jossakin siellä selitetty :D), mutta ainakin siellä on Vihreä Tee ja Ume (=luumu).
Itse en ole vielä lempparitofuani löytänyt, kun olen vain ihastellut ja ihmetellyt tuota koko tofumaailmaa. Pidän sen väreistä, kun kaikki on pehmeätä ja pastellia. Ja sieltä löytyy muitakin värejä kuin pelkästään sitä pinkkiä ja valkoista, mitä tämä postaus nyt tuntuu täynnä olevan.

Oheiskrääsää löytyy, kuinkas muuten. Pehmoleluista juomapulloihin. Ja kyllä niitä tofun muotoisia pesusieniäkin löytyy. From Japan With Love -nettikaupasta löytyy hyvin paljon esimerkkejä siitä, millaista tavaraa Hannari Tofu tuottaa.
Ilmeisesti Hannari Tofukin on siellä Jaappaninmaalla kasvamassa aika suuriin mittakaavoihin, ainakin tästä virallisten kotisivujen blogistä löydetyn tuolikuvan perusteella... Mutta vielä on pitkä matka sinne Hello Kittyn tuotemääriin. Jos yhtään kiinnostaa, kannattaa toimia helposti ja kirjoittaa Googlen kuvahakuun Hello Kitty. Jo ensimmäisiltä sivuilta löytyy leivänpaahtimia, kameroita, näppäimistöjä ja jopa se autokin. Huh. Kaikkea ei voi ymmärtää. Siksipä minäkin päätin Hannari Tofun kanssa tyytyä ihastelemaan kuvia ja ehkä joskus salaa haaveilemaan siitä oranssista kangaskassista... Ja siinä sivussa hyödyntämään netistä löytyviä ilmaiseksi ladattavia kännykän teemoja, kun kerran en ole ainut, joka tofuilusta on innostunut.

(Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.)

Kauan eläköön kulutusjuhla!

2010-02-17T22:31:00.004+02:00

Tänään olen siivoksinut kämppää ja kaivanut kaapeista pois turhaa roinaa, mitä en tarvitse ja mitkä lähtee perjantaina kirppareille kiertoon. Roinan täyttämiä kasseja on niin paljon, että ihan hävettää. Kyrsii. Turhauttaa!

Tästä tulikin mainio aasinsilta samaan aiheeseen liittyvään asiaan: Stam1nalta ilmestyi tasan viikko sitten uusi albumi, Viimeinen Atlantis. Suosittelen lämpimästi. Kuunnelkaa sitä. Miettikää sitä. Ostakaa se.

Pieni kiva asia, osa 1

2010-02-16T18:18:00.008+02:00

Pidän hirmuisesti kaikenlaisista pienistä esineistä ja asioista, erityisesti pienoismalleista. Ne on niin nättejä! Siksipä ajattelin esitellä bongauksiani täällä Pimeän Tyylin puolella aina aika-ajoin. Vähän kuin vastapainona noille Mairan kynsijutuille. :)

Tämä miniruokalista tuli eteen sunnuntaina, kun Tapsan kanssa ei jaksettu tehdä ruokaa (eikä aikataulukaan olisi sallinut) ja mentiin Foodbar&Kitcheniin syömään. Eihän tuosta nähnyt lukea mitään, kun kaikki teksti on niin pientä pränttiä (asiaan voi vaikuttaa myös se, että mulla ei tällä hetkellä ole parhaat mahdolliset silmälasit käytössä, ks. tämä postaus), mutta kaikessa epäkäytännöllisyydessään tuo on hurjan söpö. Luulen kyllä, että suurta osaa samaisen otsikon alla jatkossa esiteltävistä tavaroista pystyy kuvailemaan melko samalla tavalla... Pysykäähän kuulolla.

Ja se päivän asu. Edes kerran.

2010-02-15T21:16:00.001+02:00

Tämä olisi ollut päällä pidempään, jos olisin tänään mihinkään selvinnyt. Siksi mukana ei-niin-täydellisesti väreihin sopivat huivi ja villasukat.

* huivi esitelty tässä postauksessa, Prismasta
* paita Riiasta, Cropp-nimisestä liikkeestä
* minihame kirpparilta
* sukkahousut Hennesiltä (olen tykästynyt noihin hirmuisesti!)
* villasukat isosiskolta lainassa, kummitädin tekemät

Otsikon "edes kerran" -maininta siksi, että ainakin tällä hetkellä tuo asukokonaisuuksien kuvailu tuntuu hippusen liian vaivalloiselta ja ärsyttävältä monen syyn takia (muutama syy löytyy jo katsomalla kuvaa). Turhan säätämisen lisäksi harmittaa kuvien laatu aika paljon, koska mulla on käytössä jo aika lailla eläkeikää lähentelevä pokkari. Mulla on kyllä järjestelmäkamerakin, mutta se on lähes 30 vuotta vanha filmikamera ja niin ollen voitte kuvitella moisen laitteen tuomat aikatauluedut blogille, jonne kuvat pitää saada justsuperhyperhetinyt. Eikä mulla ole kovin suurta intoa maksaa melkein 20 euroa filmirullallisesta kuvia omasta itsestäni. ;)

Yritän kyllä keksiä ratkaisua tähän päivän asu -ongelmaan, mutta sitä ennen saatte nauttia muunlaisista kuvista. Vähän niinkuin minä nautin nyt yöunista. Öitä!

Iltapäiväteehetki

2010-02-15T14:57:00.009+02:00

Havahduin äsken siihen, kuinka yritin tunkea vedenkeitintä kuivatavarakaapin teehyllylle. "Miten tää ei muka mahu?"
Pieni tauko itsensä kokoamista varten on siis paikallaan.

Muki löydetty kirpparilta. En enää muista mistä, varsinkaan nyt kun mieleeni tuli jostain syystä Joensuu... Jyväskyläkin on mahdollista. Yksi lempparimukeistani.
Teepallo saatu n. vuosi sitten synttärilahjaksi äidiltä.
Kuvassa taka-alalla viime viikolla niinikään äidiltä saatu irtoteepussi, Forsmanin Rauhoittava Hetki. Näin sanoo pussi:

Yrttitee, joka auttaa rentoutumaan ja vaikuttaa rauhoittavasti luonnon tarjoamin keinoin. Nopeuttaa unentuloa ja rauhoittaa vatsaa.
Sisältää camomillaa, tuomen- ja kanervan kukkia, vihreää oolong teetä, ruusunmarjoja, hibiscusta ja omenan paloja. Mausteena luontainen passionhedelmäöljy.

Mielestäni tuo tee oli enemmänkin mehumaista kuin teemäistä. Sen kanssa pystyy myös epäonnistumaan hyvin helposti, jos on vahvan teen perään. Ongelmana ei suinkaan ole mauttomuus vaan se, että tuo on oikeasti todella tujakkaa tavaraa. Suosittelen siis tarkkailemaan kelloa haudutuksen aikana, eikä jumittua katsomaan Myytinmurtajia. Näin makunystyrät kiittävät enemmän ja tv-ohjelmiakin on mukavampi katsoa, kun ei tarvitse siristellä silmiä teen maun aiheuttaman irvistyksen takia.

Menneitä päiviä ja uusia tavaroita

2010-02-14T22:14:00.013+02:00

Lupailin tuossa aikaisemmin viikonlopun aikaista materiaa, mutta sattuikin käymään niin, että sisäinen päivyri oli hieman väärässä ja saattekin materiaa koko viime viikon ajalta. Ettekä edes sitä pelkkää materiaa.

Alkuviikosta kävin ruokaostoksilla Minimanissa ja Prismassa, joskin ostokset eivät suinkaan rajoittuneet vain siihen ruokapuoleen, kun budjettikin kerran salli. :)

Prismasta ei juuri tule vaatetta ostettua, paitsi sukkahousuja ja alusvaatteita, jos löytyy jotain mukavia. Tällä kertaa sieltä kuitenkin löytyi tosi kiva huivi, eikä hintakaan ollut kaupan hinnaksi (nimim. kirpparihintoihin tottunut) ihan älyttömän päätähuimaava. 5 euroa! Täytyy kyllä myös tunnustaa, että allekirjoittanut aika lailla innostui huivin tarjoustarrasta, eikä se 5 euroa tuntunut senkään takia niin kamalalta, kun näki, että alkuperäinen hinta oli ollut 20 euroa...
Merkkiä en valitettavasti muista, koska heitin hyvin pikaisesti hintalapun roskiin, jotta saan tuon kivuuden nopeasti käyttöön.

Tässä välissä olisi muuten hyvä kertoa, että minua näkee hyvin harvoin ilman huivia. Kesälläkään. Tapsa on ainoa, joka asiaa jaksaa ääneen mulle ihmetellä, mutta varmaan mun huivinkäyttö on asia, mikä tulee läheisille ihmisille mieleen ainakin siinä vaiheessa kun olen uskaltautunut esim. juhlatilanteessa olemaan ilman sitä.
Ja ne kaikki jotka tietävät (tai arvasivat) mun omistavan ainakin sen 12345+ erilaista huivia, haluan ylpeänä ilmoittaa sinnepäin terveisiä, että huivilootasta kyllä poistui uuden myötä yksi samanmoinen ja odottaa kierrätykseen pääsyä.

Minimanista löytyi Mauri Kunnaksen Herra Hakkarainen -teemaa kantava hiirimatto. Hintaa oli huimat 2,2 e. Ihmettelen vieläkin sitä vähän, koska ajattelin, että kyllähän tuollaiset nimikkotuotteet maksaa vähintään sen 6,99 euroa!
Ei tuo kyllä minua haittaa, mukavaa vaan, että on joku kiva hiirimatto joka ei edes maksanut paljoa.

Tykästyin tuohon hiirimaton kirjain-/teksti-ideaan kovasti, mutta vielä enemmän tykkään pienistä Herra Hakkaraisista ja Aapiskukoista kirjainten ympärillä. Hihittelen niille itsekseni, kun satun hiirimattoa vilkaisemaan.
Olihan mun edellinenkin hiirimatto kiva (siinä on marsuja), mutta luulen, että sen on aika siirtyä viettämään eläkepäiviä vanhempieni luokse, jossa niitä marsujakin vielä asustaa. Minä pärjään varmaan paremmin Herra Hakkaraisen ja Aapiskukon kanssa, kun ei tässä ole kouluakaan vielä loppuun asti käyty.

Perjantaina Tapsa tuli Pohjois-Karjalan ihmeellisestä maailmasta tänne Keski-Suomeen viikonlopuksi. Oli sen verran aikaa iltapäivällä, että ehdittiin hyödyntää erinäisten ruokapalvelujen lisäksi myös museoita, joihin on joka perjantai vapaa pääsy. Pysyteltiin ydinkeskustan alueella, joten Harjulla ja luontomuseossa ei tullut käytyä, mutta taide- ja käsityömuseossa kylläkin.

Samaisena perjantaina käytiin myös kaveriporukalla illalla syömässä, mutta sitä ennen linnoittauduttiin vähän pienemmällä porukalla keskustan tuntumaan pelailemaan N+:aa (Xbox-versiota) ja Scrabblea englanniksi. Mukavata oli. Scrabble tosin lähti kaikilla vähän nihkeästi käyntiin eikä kukaan onnistunut saamaan erityisen pitkiä sanoja. Voittaja kuitenkin saatiin.

Ennen kavereiden näkemistä käytiin muuallakin kuin syömässä ja museoissa. Nimittäin Centrum Kirppiksellä ja Marimekon myymälässä. Kirpparilta löytyi punaiset talvikengät! Oikein hyvä väliaikainen korvike niille huopikkaille, jotka jäivät joulun jälkeen ostamatta, koska edellinen kännykkä hajosi ja piti ostaa tilalle uusi.
Hinta-laatu suhde noissa kirpparikengissä on myös erittäin kohdallaan. Kahden euron kenkien kanssa ei juuri haittaa, vaikka pohjat on tehty omituisen kovasta muovista ja pystyssä pysyminen vaatii jonkin sortin tasapainoaistia sekä varovaisuutta. Villasukat noihin ei myöskään mahdu sisälle, eli nuo on pikkupakkaskengät. Sitten kun ollaan -12 asteen alapuolella, pitää vaihtaa toisiin.

Samaiselta kirpparilta löytyi myös villapaita! Olin hirveän epäileväinen tuon suhteen, koska yleensä kivalta näyttävät villapaidat ei enää sovituskopissa näytäkään niin kamalan kivoilta. Mutta ei. Tuo ystävä vakuutti olevansa todellinen ystävä näyttämällä ja tuntumalla kotoisalta, kun sen päälleni puin. Aluksi mietityttänyt neljän euron hintakaan ei mietityttänyt sen jälkeen enää niin paljoa. Ja mukaanhan tuo lähti.

Marimekon myymälässä hintojen ja tiettyjen asioiden takia itkeminen sai muuttua riemunkiljahduksiksi (vaikka minähän niitä korkeita äännähdyksiä enemmän päästelin), kun kassan vieressä nökötti tarjouslaari, josta löytyi yksi hienoimmista mukeista!

Erja Hirven suunnittelema Purnukka-kuosinen muki tykästytti paljon sekä Tapsaa että minua. Meistä rikkaampi ja vähemmän hienoja mukeja omistava Tapsa sen osti (en olisi edes suostunut toiseen vaihtoehtoon). Tuo "vähemmän hienoja mukeja" -kommentti ei suinkaan ole kettuilua Tapsan mukien määrää tai muutakaan laatua kohden. Molemmat meistä vaan sattuu harrastamaan kivojen ja hienojen mukien keräilyä. Eli kaapista löytyy monta erilaista mukia, jotka on kaikki kivoja omalla tavallaan. Ja kun niitä tulee ostettua yksi liikaa, poistetaan yksi vähemmän kiva muki ja siirretään se eteenpäin esim. kaverille tai kirpparille.
Itse tykkään tästä toiminnasta tosi paljon, koska tällä tavalla kaapista löytyy paljon kivoja mukeja, joita on jo kiva katsella, mutta joita voi erityisesti valkata tunnelman ja mielialan mukaan. Ei pelkkää yksiväristä posliinimassaa ja rutiininomaista kahvin/teen juomista aamuisin tai muuhun kahviteehetkiaikaan. Jokainen päivä voi olla erilainen, kun rauhoittuu pieneksi hetkeksi tunnelmoimaan maailmaa sen kerran lempparimukin kanssa.

Ja nyt tämä voisi mennä rauhoittumaan unimaailmaan, rauhoittua tämän hippeilyn suhteen ja viettää huomenaamuna onnellista teehetkeä juuri sen huomisaamun lempparimukin kanssa. Yöt!

Viikonlopun viisu

2010-02-14T15:12:00.001+02:00

Vaikka The Doorsin The Crystal Ship olikin ensimmäinen asia, joka soi tänä aamuna päässä ennen pienintäkään ajatusta aamupalasta, täytyy viikonlopun viisu -titteli myöntää ihan toiseen suuntaan.

FM2000, tuo jokseenkin omalaatuinen lahja musiikkimaailmalle. Suoraan Pieksämäeltä!
Itse tutustuin bändiin vasta viime kevään aikoihin (kiitokset Tapsalle, joka kyseistä orkesteria minulle suositteli), mutta siitä lähtien tykkäys kyseisen bändin suhteen ei ole laskehtinut yhtään. Etenkin viime kesän Naamoilla nähty keikka oli vallan mainiota antia. Itse Naamatkin on kyllä sellainen nautintopläjäys, että sitä ei missään tapauksessa sovi olla karsimassa ensimmäisenä kesän menoista pois.

Palaan vielä tänään viikonlopun aikana saadun materian kanssa asiaan, mutta sitä ennen pitää saattaa edellämainittu Tapsa juna-asemalle ja safkatakin jotain.

Niin joo, ja hyvää ystävänpäivää sitä viettäville. :)

Oh snap!

2010-02-11T20:19:00.001+02:00

Mun edellisen merkinnän vahva osaaminen tuntuu jatkuvan aika vahvana vielä tänäänkin. Päivän ääni on nimittäin NAPS, joka kuului, kun istahdin sängylle. Aluksi säikähdin, että se on Stam1nan levy (ei se eilen ilmestynyt), joka on jostain syystä jäänyt unikaveriksi viereiselle paikalle. Ensimmäinen kauhukuva oli, että nyt se itse levy meni poikki. Voi kelju! Eihän?

No EI.

Aamut...

2010-02-11T07:52:00.001+02:00

Kaikille on varmaan hyvin tavallista herätä aamulla, tassutella pitkin kotia aamutoimien parissa, kurkata jossakin vaiheessa peiliin...

...ja huomata, että jälleen kerran eilisiltana suunnitelma nimeltä nukkuminen on kuulostanut paremmalta kuin n. kahden minuutin mittainen meikkienpoisto-operaatio. Ja mistä nuo silmäpussit ilmestyi?

Ilmeisesti herääminen kello 12:47 on aivan liian aikaista.

Liemen pieni tiedoitus.

2010-02-08T22:13:00.011+02:00

Heippa!

Pimeän Tyylin toinen blogitäti Liemi pysyttelee vielä hetkisen aikaa mysteerinaisen olomuodossa ja lupaa yrittää saada mahdollisimman pikaisesti blogin ulkokuosia kirjoittajien mieleiseksi ja näköiseksi. Satuin nimittäin päättämään, että ennen ulkokuosin laittamista en mitään kunnollista tänne kirjoita.
Lähimmässä tulevaisuudessa kirjoituksista vastaa siis Majle, mutta vähän kauempana pääsette nauttimaan myös ihan toisenlaisista jutuista. Pieni kirjoituksissa vilahtelu voi tosin olla allekirjoittaneen osalta mahdollista...

Ja säätäminen jatkukoon. Toivottavasti nähdään pian!

PIMEÄ TYYLI ALOITTAA ALUSTA

2010-02-06T12:19:00.002+02:00

Niinhän siinä kävi, että allekirjoittanut selvisi kyllä Lontoosta kotiin, mutta hektisen elämänvaiheen vuoksi bloggaaminen jäi vähän taustalle.

Nyt asiaan tulee kuitenkin muutos, sillä Pimeä tyyli aloittaa ns. alusta! Aivan piakkoin kirjoittanimeni vaihtuu, ja samalla remmiin hyppää pitkäaikainen ystäväni, jonka kanssa alamme kirjoittaa tätä blogia kumpikin omine postauksineen.

Aiomme tehdä ulkoasusta helpommin lähestyttävän, ja jatkossa postaustahti tihenee (no syytä olisi tästä kerran kahdessa kuussa -tahdista. ;)) Ystäväni on erityylinen kuin minä, mutta koemme, että blogista löytyy kyllä juttuja lähes kaikille, joita yhtään kiinnostavat tyyli ja vaatteet kosmetiikasta puhumattakaan! Pimeä tyyli on siis taattu jatkossakin olemaan nimensä mukaisesti hiukan outoiluun päin taipuvainen blogi.

Tervetuloa mukaan lukemaan! :) Alamme päivittää blogia, kunhan ensin hoidamme käytännön asiat kuntoon.